Hei

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, elämä jatkuu. Vaikka välillä tuntui, ettei se voi jatkua. Varmaan mun runoista ja päiväkirjoista sen on huomannut. Mutta mieli tottuu kaikenlaiseen. Myös tuohon, että näenkö rakasta Riku-koiraani enää ikinä...siihen on vähitellen mieli tottunut. Vaikka aina kun ajattelen koiraa, itku on kurkussa ja usein tirautanki kyyneleen. Kun ei tiedä kohtalosta, niin on vaikeempi surrakkin. Mietin usein, että kuinka ihana koira Riku oli. Rakkautta Riku sai 12 vuotta ja oli onnellinen koira. Ja meille jäi ihanat muistot, joita vaalimme vielä pitkään.

Tanssi on yksi, mikä on pitänyt mielen jokseenki normaalina kaiken jälkeen. Siksi haluan myös näille sivuille liittää ohjauksiani. Eli jatkossa täällä on Zumba -asiaa ja muita ohjauksiana. Kuten etusivulla jo kirjoitin, nro1 harrastukseni, rivitanssi, on Dancing Fools -sivuilla.

Uudistan pikkasen sivuja vähitellen.

Koiramme Riku karkasi 7.10 ajokoiran perään, eikä ole tullut kotiin. Olemme etsineet viikkokausia, vähän joka paikasta mistä vaan mahdollista, keskustelupalstoilla olen ollut ja ilmoitellut vähän joka paikkaan....On laitettu ilmoituksia kauppoihin, ollaan ilmoitettu eri lehdissä...vieläkin ilmoittelemme...muttei ole löytynyt. Joitakin vinkkejä alkupäivinä saimme, mutta emme löytäneet koiraa. Katosi kuin tuhka tuuleen.

En ole saanut elämänlangasta kiinni. Varmaan joku ajattelee, että se on vain koira. Mutta minulle se ei ollut vain koira. Riku, tuo rakas, ihana, kiltti maailman suloisin sakemanni. Miten sille koitui tällainen kohtalo. Aina mietin, että Riku saa viettää niin ihanaa, onnellista vanhuudenpäiviä täällä kotona, omien rakkaitten luona. Meidän ja meidän muiden lemmikkien kanssa. Viime aikoina tunsinki Rikua kohtaan jotain kummaa, ihmeellista hellyyttä, sellaista, jota en osaa selittää. Mietin usein, että Riku on jo vanha sakemanniksi. Oli kuitenki tosi hyvässä kunnossa. Mietin usein, että kuinka voi joku koira saattaa sydämen ihan sykkyrälle että tuntuu, että sydän pakahtuu. Sitten tapahtui näin ikävä juttu. Meillä on kaksi porttia laitettu juuri tämän takia, ettei näitä karkaamisia tapahtuisi. Riku ei yksistään lähtenyt pihasta minnekkään. Kävi omia pikkureissuja metsässä ja tuli kotiin. Aina kun ajokoira karkasi, Riku perään ja aluksi oli näin, että Riku tuli aikaisemmin pois mutta parina viime vuotena alkoi käymään toisinpäin. Ajokoira tuli kotiin  mutta Riku eksyi. Muutaman kerran häntä etsittiin aikaisemminki, mutta löytyi aina hyvässä kunnossa.

Näen joka yö unta, että löydän Rikun. Unessa on mukana myös lapsenlapseni. Hänelle Riku oli kaikista tärkein lemmikki. Ihmeen hyvin hän on kuitenki ottanut tämän ja sanoo minullekkin, että...mummu, sun pitää tottua. Kertoi perjantaina, että on kauhea ikävä rikua. Leikeistäkin sen huomaan. Itku kurkussa olen koko ajan. Olen ajautunut tosi syvälle suruun. Ehkäpä aikaa myöten annan itselleni anteeksi, että portti jäi auki. En tiedä. Tuntuu vaan tosi vaikeelta tällä hetkellä. Elän kuitenkin vielä toivossa, että löytyisi. Kun tietäis kohtalosta, niin voisi surra rauhallisin mielin. Kun ei tiedä, odottaa koko ajan, että nyt se tulee kotiin.

Aika kylmää on nyt pitänyt noin viikon verran ja yöt varsinki...hrrrr. Mutta se ei ole meikäläistä haitannut uimisen suhteen. Joka päivä olen käynyt uimassa. Äsken juuri tulin ja altaassa oli 12.5 astetta, eikä edes tuntunut pahalta ollenkaan. Tästä ois hyvä jatkaa avantouinnissa.

Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut eli aika semmosta tasapaksua. Tänään on rivitanssi-ilta taas rannassa 11. kerta ja saa nähdä, paistaako aurinko. Jos sataa, emme tanssi. Kaikki 10 aikaisempaa kertaa on ollut tosi mahtava ilma. Uskomaton kesä.

Palaillaan syksymmällä

Ei millään haluaisi päästää irti. Kesästä, siis. Ei millään. On niin kesänloppu meneillään. Ei haluta leikata nurmikkoa, ei haluta kitkeä rikkaruohoja. Tässä vaiheessa tuntuu, että olkoon....mutta samalla kun tätä kirjoitan, päätinki, että huomena lyhenee nurmikko. Mutta juuri äsken luin säätiedotuksia, ja lupasi ihan kivoja ilmoja vielä eli ei sitä tiiä, vaikka rannallekki pääsis vielä. Aion kyllä käydä uimassa vaikka kesä loppuiskin. Uima-allas on vielä reilun kuukauden pihassa. Siinähän sitten käydään aina saunasta uimassa. Sitten viedään pois kun pakkaset alkaa kutkutella altaan pohjaa.

Lauantaina kävin päivällä erään pariskunnan kanssa rannassa DF:n tanssilavalla harjoituksissa. Teen yhtä koreografiaa ja heille sitä opetin. Mutta näistä voi sitten lukea myöhemmin Dancing Foolsien sivuilta. Oli kivat harkat. Ja kaunis päivä.

Lapsenlapsi oli meillä la yötä. Oli tosi kivaa ja piristävää. Tuli niin hiljaista kun vein hänet päivällä kotiin. Sitten tässä vähän jotaki tehtiin pihalla ja sisälläki ja olipa kyllä jokseenki tylsää. Mutta sen tylsyyden katkaisi sitten yleisurheilu. Onneksi alkoi. Kiva katella. Varsinki 100 metrin juoksu oli kyllä aika huikee.

Palaillaan

Apua...en ole moneen päivään kirjoittanut. Mutta kun ei tässä ole sen kummempia tapahtunut eikä ollut mitään ihmeellistä. Joten turha sitä on kirjoitella turhia. No, lapsenlapsen koulu on alkanut ja torstaina oli rivitanssi-ilta. Ja uimassa olen käynyt joka päivä. Tänään vain altaassa..... Just lähti vieraat. Oli lapsenlapsen porukat ja sisko miehineen. Tosi kivaa, kun kävivät kylässä. Palaillaan