Meillä on kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Kolmas koira katosi 7.10 kun karkasi ajokoiran perään:

Suloistakin suloisempi emäntä, Jeri, 13 v. Serobi: Suomen Lapinkoiraa ja Lapin porokoira ja varmaan muitaki rotuja... Tosi kiltti koira. Ei ikinä ole poistunut pihalta, vaikka on irti. Aivan ihana suloinen mussukka joka tuhisee ja on sellainen "kuningatar".

Kerron kadonneesta koirastani: Maailman kiltein sakemanni, Riku, 12 v. On elänyt melkein koko ikänsä Jerin kaverina. Ei voi muuta sanoa, kuin että mahtava uros, jonka mielipuuhaa oli kepin kiinni ottaminen, uiminen ja emännän perässä kulkeminen ym.... Kun vatsasta rapsutteli, takajalka vipatti kuin mikä.:=). Kun olen valmis, kerron Rikusta enemmän. Vielä ei pysty.

Hellyttävä Suomen ajokoira, Helinä, 6 v. Nukkuu yön lämmitetyssä kopissa. Viedään illalla mahdollisimman myöhään ja aamulla aikasin sisälle. On kiltti ku mikä,  mutta karkailee, jos vaan mahdollista. Luonto vetää puoleensa. Tykkää lapsista ja kaikista ihmisistä. Hellyydenkipeä joka hetki:=) Syliin änkeäminen on mielipuuhaa.

Kuolaajakisuliini Paroni, 4 v. Oikea laiskurikissa, jota tykkää paljosta silittämisestä ja rapsutuksesta ja silloin kuola valuu. Kastelee emännän naaman yölläkin, kun kyhnää päällä. Tykkää kaikista koirista ja koirat kissasta. Suloistakin suloisempi.

Uusin tulokas on Viivi -tyttökissa, noin 2 v. Otin sen eläinhoitolasta, kun se oli hylätty. En voinut jättää sitä sinne. Hyvin on sopeutunut taloon ja meihin ja muihin lemmikkeihin. Luttuuttaa välillä kainalossa (isännän) ja kastelee vaatteet. On sellainen oman tien kulkuja. Aivan eri luontoinen kuin Paroni. Kiltti on onneksi ja vähitellen lähentynyt kaikkia. Mutta sellainen itsenäinen kissa. Paroni on vähän sellaine löpsykkä. Ihania molemmat.